perjantai 22. maaliskuuta 2013

Yökukkaja täällä taas!

Yöhukista taas kirjoittelen. Onpas taas varsin rauhallinen yö...

Kirjoittelenpa tuosta mun masennuksesta vähäsen aihe kun on minun elämässäni tällähetkellä aika "hallitseva".
Mulle diagnosoitiin siispä kaks vuotta sitten keskivaikea masennus. Sain siihen lääkityksen ja kävin joitakin kertoja depressiohoitajan kanssa juttelemassa. Masennus pysyi pitkän aikaa tosi hyvänä, mut nyt viime kesänä kun lääkitystä lähdettiin purkamaan ja se saatiin pois kokonaan, alkoi taas lähteä olo romahtamalla alaspäin. Olin varmaan noin kaksi kuukautta kokonaan ilman lääkkeitä. Menin lääkäriin ja lääkitys aloitettiin uudestaan, mutta paska olo vaan jatkui...
Nyt loppu syksystä asti olo on ollut aivan toivoton! Mikään ei tunnu hyvältä ja mikään ei kiinnosta. Koko ajan väsyttää ja olo on voimaton. Mitään ei pysty tekemään. Kasaantuvat kotityöt vie oloa vain kauheammaksi ja kauheammaksi. Kun ei jaksa tehdä ruokaa, syö vaan sitä mitä sattuu olemaan ja mitä on helppo vaan lämmittää ja pistää ääntä kohti.

pic

Olen saanut ukolle puhuttua jonkin verran asioista ja se pakotti mut nyt lääkäriin uudestaan kun nuo paniikkikohtauksetkin on lisääntyny.
Kävin viime viikon keskiviikkona lääkärissä ja lääkitystä nostettiin taas ja sain lähetteen depressiohoitajalle. Ukko oli mukana lääkärissä ja kertoi sitten asioita joita en muistanut kertoa tai jätin kertomatta. Maanantaina multa otettiin myös verikokeet, ni näkee jos aiheuttajana on esimerkiksi kilpirauhasen häiriöt.

Kävin tämän viikon keskiviikkona ekaa kertaa depressiohoitajalla. Jännitin ihan älyttömästi sinne menoa ja edellisenä iltana olin jo perumassa koko juttua. Ukko sai kuitenkin kannustettua mut menemään. Ja kyllä kannattikin! Hoitaja oli melko nuori ja tosi pätevän oloinen. Eka kerta oli oikeastaan vain tutustumista. Hoitaja kyseli kaikkea perheestä ja suheesta ja elämäntilanteesta muutenkin. Ja myöskin olosta, ja oireista ja lääkityksestä. Käynnistä ja kyllä kaikinpuolin ihan hyvä olo. Itkukin siellä tuli, mutta ei hävettänyt.
En tiedä miksi se on helpompi puhua jollekkin ihan vieraalle näinkin vaikeista asioista. Ehkä se on se kun tietää että toinen on siinä ihan vain ja ainoastaan sinua varten. Enpä tiiä..

Tiistaina on nyt seuraava aika samalle hoitsulle. Täytyy kyl sanoa että odotan kovasti seuraavaa tapaamista.
Ainiin, masennustestin mukaan mulla on nyt vakava masennus.

pic

Jos jollakin on samanlaisia ongelmia tai tunteita, niin menkää oikeasti sinne lääkäriin! Se on ihan kamala tunne kun ajatteleekin sinne menoa, mutta sieltä oikeasti saa apua! Minä lykkäsin sinne menoa sen takia kun olin varma että mua ei uskota siellä. Ja että mut nauretaan sieltä pihalle. En ymmärrä itsekkään miksi!!! Mutta lääkäri oli todella ihana ja ymmärtäväinen.

Onko sivuille eksynyt kohtalotovereita? Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja selviytymistarinoita!

NYT yritetään pitää sit mielessä että kyllä se aurinko sinne risukasaankin vielä alkaa paistamaan! tsemppejä!

pic

Ei kommentteja: